Sahibinden – mitä se tarkoittaa Turkissa kiinteistökaupassa?

Yli 50 % verkkoilmoituksista on suoraan omistajilta.

Sahibinden-ilmoitukset hallitsevat Turkin verkkokiinteistökauppaa. Alustat kuten Sahibinden.com ja Hürriyet Emlak tarjoavat päivittäin tuhansia suoraan omistajilta tulevia kohteita, erityisesti Istanbulissa, Antalyan ja Ankarassa.

Ulkomaiset ostajat törmäävät usein tähän termiin selaillessaan huvia, asuntoja tai tontteja. Vaikka ilmoitukset ovat suosittuja, niihin liittyy riskejä: omistajilla ei välttämättä ole kokemusta kansainvälisistä kaupoista, ja kielimuuri voi vaikeuttaa neuvotteluja tai paperitöitä.

Oikeudelliset, taloudelliset ja viestintäriskit ovat mahdollisia.

Suora osto omistajalta (‘sahibinden’) voi altistaa ostajan useille riskeille. Oikeudellisia ongelmia voi ilmetä, jos myyjällä ei ole selkeää omistusoikeutta (tapu-kiistat, perintövaateet tai kiinteistön velat). Taloudellisiin riskeihin kuuluvat ylihinta markkinavertailujen puutteen tai piilokulujen, kuten maksamattomien hyödykkeiden, vuoksi.

Viestintäesteet ovat myös haaste: omistajat eivät välttämättä puhu englantia tai ymmärrä ulkomaalaisten ostajien laillisia vaatimuksia (esim. sotilastarkastus ei-turkkilaisille). Varmista aina kiinteistön status asianajajan tai notaarin kautta.

Kyllä, mutta ammattiavun käyttöä suositellaan.

Ulkomaalaiset voivat neuvotella suoraan ’sahibinden’-myyjän kanssa, sillä lainsäädäntö ei sitä rajoita. Kulttuuri- ja kielierot voivat kuitenkin vaikeuttaa keskusteluja. Turkkilaiset myyjät odottavat usein tinkimistä, mutta termit kuten ‘peşinat’ (kauppahintaennakko) tai ‘takas’ (vaihto) saattavat olla vieraita ulkomaalaisille.

Kriittiset vaiheet – kuten kauppasopimuksen (satış vaadi sözleşmesi) laatiminen tai tapu-omistusoikeuden siirto – vaativat tarkkuutta. Monet ostajat palkkaavat kääntäjän tai asianajajan välttääkseen väärinkäsityksiä, erityisesti korkean arvonsa omaavissa kaupoissa kaupungeissa kuten Istanbulissa tai Bodrumissa.

Ei pakollista, mutta välittäjä helpottaa ostoprosessia.

’Sahibinden’-kiinteistöt myydään määritelmän mukaan ilman välittäjää. Ulkomaalaiset ostajat käyttävät kuitenkin usein lisenssillä varustettua turkkilaista emlak danışmanı-välittäjää paperityön, käännösten ja laillisten tarkistusten hoitamiseen.

Vaikka välittäjä ei ole pakollinen, hän voi auttaa monimutkaisissa asioissa, kuten ulkomaalaisen kimlik numarası (veronumero) hankinnassa tai kiinteistön imarlı-tontin (kaavoitus) tilan varmistamisessa. Joidenkin myyjien mielestä välittäjän kautta tulevat ostajat ovat myös vakavampia.

Tarkista *tapu* ja myyjän henkilöllisyys maanmittausvirastoon.

Sahibinden-myyjän omistusoikeuden vahvistamiseksi pyydä kopio *tapusta* (kiinteistötodistus) ja myyjän turkkilaisesta henkilökortista (*TC kimlik*). Tarkista tiedot paikallisessa Tapu ve Kadastro Müdürlüğü-virastossa (maanmittausvirasto) tai verkossa TKGN:n kiinteistöhaku-palvelun kautta (vaatii turkkilaisen puhelinnumeron).

Ulkomaalaisten kannattaa lisäksi varmistaa, ettei kohteella ole rasitteita, panttioikeuksia tai oikeuskiistoja. Julkinen notaari (*noter*) tai asianajaja voi tehdä *tapu kaydı* -tarkistuksen (kiinteistörekisterihaku) palkkiota vastaan, jotta myyjän luotettavuus on varmistettu ennen käsirahan maksamista.

Usein, mutta ei aina – vertaile huolellisesti.

Sahibinden-kiinteistöt voivat olla edullisempia, koska välityspalkkiota ei tarvitse maksaa. Jotkut omistajat kuitenkin korottavat hintoja markkinatilanteen testaamiseksi tai eivät tunne nykyarvoja. Turistikohteissa kuten Antalyan tai Fethiyen alueella suorat myynnit voivat olla samanhintaisia kuin välittäjien listaukset.

Vertaile aina samanlaisia kohteita alustoilla kuten Sahibinden.com, Emlakjet tai Right Home. Huomioi lisäkustannukset (esim. dask-vakuutus, notaarikulut), jotka saattavat syödä alkuperäiset säästöt. Ammattimainen arvostus auttaa selvittämään kohteen oikean markkina-arvon.

Vähintään tapu, henkilöllisyystodistus ja laskut.

Aito ”sahibinden”-myyjän on esitettävä seuraavat asiakirjat:

1. Alkuperäinen tapu (omistusoikeustodistus) tai virallisesti todistettu kopio. 2. Turkkilainen henkilökortti (TC kimlik kartı) tai passi (ulkomaisille myyjille). 3. Ajankohtaiset sähkö- tai vesilaskut (su/fatura) asunnon käytön todentamiseksi. 4. İskan (asumiskelpoisuustodistus) sekä vanhoille että uusille rakennuksille. 5. Vergi numarası (veronumero) kauppasopimusta varten.

Ulkomaisilta ostajilta voi lisäksi vaatia yabancı kimlik numarası -tunnusta (ulkomaalaisen henkilötunnus) tai sotilaspalvelustietoja (askerlik durumu). Käytä aina valtuutettua kielenkääntäjää (yeminli tercüman) asiakirjojen viralliseen kääntämiseen.