Can Yücel: Runoniekka, joka puhui tulen ja rakkauden kielellä

Can Yücel (1926–1999) oli runoilija, jonka sanat kantoivat rehellisyyden, huumorin ja kapinan painoa. Hän syntyi Istanbulissa ja kasvoi perheessä, jolla oli syvät siteet kirjallisuuteen – hänen isänsä, Hasan Âli Yücel, oli merkittävä kasvattaja ja poliitikko, joka vaikutti ratkaisevasti modernin Turkin koulutuksen kehittämiseen. Mutta Can Yücel loikin oman polkunsa, joka usein törmäsivaltaan.

Oikeustieteitä opiskeltuaan Ankarassa ja Lontoossa Yücel työskenteli kääntäjänä ja toi turkinkielelle teoksia Shakespearelta, Loralta ja Brechtiltä. Hänen käännöksensä eivät olleet pelkkiä kieliharjoituksia; ne heijastivat hänen syvää rakkauttaan kieleen ja uskoaan sen voimaan haastaa ja innoittaa. Mutta juuri hänen runonsa tekivät hänestä tunnetun nimen. Hänen säkeensä, usein suorapuheiset ja suodattamattomat, käsittelivät rakkautta, politiikkaa ja inhimillistä olemusta yhtä lailla nasevasti ja lämpimästi.

Yücelin elämä oli yhtä värikäs kuin hänen runonsa. Hän vietti aikaa vankilassa poliittisten näkemystensä vuoksi, mutta hänen henkensä pysyi särkemättömänä. Hänen kuuluisimmat teoksensa, kuten *Sevgi Duvarı* (Rakkauden muuri) ja *Rengahenk*, ovat tunnettuja raa'asta tunteesta ja helppolukuisuudestaan. Toisin kuin monet runoilijat, jotka peittivät sanansa metaforien taakse, Yücel kirjoitti niin kuin puhui – suoraan, intohimoisesti ja pelottomasti.

Vaikka hän kuolikin vuonna 1999, hänen sanansa jatkavat kaikumista. Hänen runojaan luetaan mielenosoituksissa, jaetaan sosiaalisessa mediassa ja siteerataan arkipäiväisissä keskusteluissa. Monille Yücel ei ole pelkästään runoilija, vaan kansan ääni – mies, joka muutti elämänsä taiteeksi ja taiteensa yhteiskunnan peiliksi.

Jos tutustut turkkilaiseen kirjallisuuteen, Yücelin tuotanto on erinomainen lähtökohta. Hänen runonsa ovat lyhyitä, voimakkaita ja usein yllättävän hauskoja, mikä tekee niistä täydellisiä niin aloittelijoille kuin kokeneille lukijoille.