Laiskana rannalla


Haluatko kokeilla ranta-aktiviteettejä vai lojua laiskana auringossa? Valitse sopiva ranta.

Jalkapalloa auringonlaskun jälkeen

Läpi kesäkuukausien Alanya kuhisee erilaisten urheilulajien harrastajia. Silti turkkilaisten lempilapsi jalkapallo on listalla ykkösenä. Vaikka Turkin suurimmat jalkapallojoukkueet - Galatasaray, Fenerbache ja Besiktas - ovat kaikki kotoisin Istanbulista, alanyalaiset ovat kovia futisfaneja.
Erityisesti suosittua on pelata pienillä tekonurmikentillä, käsipallomaaleilla. Pelaamisen ajankohta vain on hieman erikoinen.
Alanyassa tehdään pitkää päivää iltaan asti. Päivälämpötilat kohoavat keskikesällä läkähdyttävän korkealle, ja hiki virtaa pienestäkin ponnistelusta.
Siksi jalkapallon ystävät lähtevät nurmikentilleen yömyöhällä kello 22 jälkeen. Silloin saadaan koko joukkue kokoon ja lämpötilakin on siedettävämpi.
Alanyassa on viisi tekonurmikenttää. Keskustan kenttä sijaitsee Damlataskadulla, lähellä tippukiviluolaa.
Tunti peliaikaa maksaa noin 14 euroa, ja se pitää varata henkilökohtaisesti ennen peliä.


Miniopas Alanyan rantaelämään

Mistä tulee nimi Kleopatran ranta? Mikä olikaan itäinen ranta? Alanyan rannat ja rantaelämä tulevat tutuksi ensimmäisistä lomapäivistä lähtien.
Alanyan 300 metriä korkea kallioniemeke jakaa kaupungin rannat itäiseen ja läntiseen puoleen.
Kaupungin läntinen ranta sai nimensä Alanyassa vierailleen Egyptin kuningattaren Kleopatran mukaan.
Pitkällä, itäisellä rannalla on monta nimeä: sitä kutsutaan myös Beaugoinvillen rannaksi ja Keykubatin rannaksi.
Molemmat hiekkarannat ovat täynnä harrastusmahdollisuuksia, ja kuhisevat elämää ja onnellisia ihmisiä.
Aurinkotuolien ja -varjojen vuokra on kaikilla rannoilla sama, noin 1,5 euroa. Varausta ei tarvitse tehdä etukäteen.
Kun tulet rannalle, valitse itsellesi mieluisa paikka ja käy rantatuoliin loikoilemaan. Pian ”rantapoika” tulee keräämään maksun. Samalta tarjoilijalta voit tilata halutessasi huikopalaa tai juotavaa.
Alanyan rannat on jaettu pariinkymmeneen hallintoalueeseen, joiden pieni kyltti kertoo rannan numeron. Niiden puhtautta ja myyntiä valvoo hotelli tai paikallinen omistaja.


Maastopyöräilyä Alanyassa

Mahdollisuudet aktiiviloman viettoon Alanyassa ovat moninaiset ja maastopyöräily on yksi mahdollisuuksista. Taurusvuorethan kohoavat jopa 3000 metriin aivan rannan tuntumassa.
Halusitpa viettää leppoisia tunteja perheesi kanssa jollain Alanyan kauniista joista, tai vaikka valmistautua vaativiin kilpailuihin tai Euroopan maastopyöräretkelle, maasto Alanyan ympäristössä sopii molempiin tarkoituksiin.Teiden kunto vaihtelee rannikon asfalttiteistä vuoriston hyvin vaatimattomiin teihin. Kaikenlaisia tieolosuhteita on tarjolla, vuoristossa on hiekkateitä ja jopa pieniä, kapeita polkuja, joissa hyvä ajotekniikka on pakollinen.
Alamäkiajoon on myös monia mahdollisuuksia, mutta koska kuljetus huipulle on hyvin vaikeaa, niiden järjestäminen voi olla varsin ongelmallista.
Vuorilla maastopyöräillessäsi paikallisasukkaat toivottavat sinut aina tervetulleeksi – mutta älä odota heiltä ymmärtämystä harrastustasi kohtaan.
Muista, että heinä- ja elokuussa tiivis harjoittelu ei ole suositeltavaa, sillä tuolloin lämpötilat ovat hyvin korkeat. Pidä tuolloin aina mukanasi kahta vesipulloa ja muista täyttää niitä lähteistä, joita on kaikkialla vuoristossa.
Tavalliselle pyöräilijälle voi suositella vähemmän vaativia retkiä kauniissa luonnossa. Retkille osallistuessasi voit tutustua paikallisiin turkkilaisiin kyliin, missä matkailu ei ole vielä vaikuttanut jokapäiväiseen elämään. Normaali fyysinen kunto riittää näille retkille.
Polkupyörä on myös suositeltava liikenneväline.
Vuoden kohokohta on vuosittainen Alanya International Mountainbike Cup, joka yleensä järjestetään lokakuun toisena sunnuntaina ja johon osallistuu kilpailijoita ympäri mailman.
Kilpailu käydään hyvässä ilmapiirissä ja äärimmäisen kauniilla reitillä Alanyan linnoituksen tuntumassa. Palkintosumma on 10 000 US dollaria.Kilpailu ei kuitenkaan ole yksinomaan ammattilaisille, vaan myös tavalliset pyöräilijät saavat osallistua. Pyöräilylisenssi kuitenkin vaaditaan kaikilta osallistujilta.


Turkkilainen oljypaini

Painia on harrastettu Turkissa vuodesta 1640 ja se on hyvin suosittu urheilulaji. Mutta Turkissa siita on tehty myos ikioma muotonsa- oljypaini.
Painijat valelevat itsensa paasta varpaisiin oljylla ja lisaksi lajiin sisaltyy oma pukeutumis-saantonsa. Painijat (Pehlivan) pukevat ylleen aivan erityiset painihousut (Kispet), jotka on valmistettu vesiharan nahasta ja ne painavat yli 13 kiloa. Suurinosa pisteista saavutetaan siten, etta toisen painivan housuista otetaan kunnon ote, vastustajaa pystytaan nain kaappaamaan syliin ja hanta pystytaan kontroloimaan. Kun painija on hävinnyt, kun hänen rintakehänsä osoittaa suoraan taivasta kohden tai hänet selätetään.
Suurin ja pitka-aikaisin painiturnaus pidetaan joka vuosi ( jo 650 vuotta) Kirkpinarissa lahella Edirnea kesa-heinakuun aikana. Turnaus kestaa 3 paivaa, aurinko voi olla polttavaa ja ottelut todella pitkia. Taman kilpailun voittaja voi kutsua itseaan Turkin parhaaksi painijaksi ja vieda palkinnoksi kotiinsa 24 karaatin kultavyon, jolla painoa on 1,5 kiloa. Tama palkinto tulee palauttaa vuoden paasta.
Jos ottelussa ei loydy voittajaa puolen tunnin kuluessa, siirrytaan akki-kuolema systeemiin ottelun yliajalla.
Turkkilaisen oljypainin kehitti Ottomaani Sulttaani Orhan Gazi, yhdessa veljensa ja 40 sotilaansa kanssa he harrastivat tata retkillaan. Kun he loysivat yopymispaikan niin miehet alkoivat painia iltojensa iloksi, kaksi miehista paini tunnin, mutta koska tilannetta ei saatu ratkaistua he olivat jatkaneet painia yhden paivan ja yhden yon, kunnes kaatuivat kumpikin uupumuksesta kuolleina maahan. Heidan ystavansa hautasivat heidat sinne, ja kun he vuosien perasta saapuivat samalle paikalle, he hammastyivat, silla hautapaikalta nousi 40 lahdetta. Siksi paikka on nimetty Kirkpinar’ iksi (neljakymmenta lahdetta).
Oljypaini urheiluna on niita, jotka siirtyvat isalta pojalle. Mikali perheessa ei harrasteta jo entuudestaan lajia, on siihen hyvin vaikea paasta mukaan.
Vaikka kaikki painijat saattavat vaikuttaa kovilta kavereilta, heidän ihonsa on aina erittain pehmea.