Vierailin ensi kertaa Alanyassa kesäkuussa 2003. Koska olin lomalla yhdessä perheeni kanssa, en ollut suunnitellut yöelämään tutustumista. Mutta kun näimme ensi kertaa kaikki diskot ja vilkkaan yöelämän, emme voineet siskoni kanssa vastustaa kiusausta
Vierailin ensi kertaa Alanyassa kesäkuussa 2003. Koska olin lomalla yhdessä perheeni kanssa, en ollut suunnitellut yöelämään tutustumista. Mutta kun näimme ensi kertaa kaikki diskot ja vilkkaan yöelämän, emme voineet siskoni kanssa vastustaa kiusausta lähteä ulos. Kun saavuimme satamaan, missä lähes kaikki diskot ja baarit sijaitsivat, olimme hyvin hämmästyneitä. Satamassa oli kokonainen katu täynnään vain baareja ja diskoja.Ilmapiiri oli kerrassaan mahtava ja musiikki pauhasi kaikkialla. Kadun olivat vallanneet hyväntuuliset, onnelliset ihmiset. Olin hyvin innoissani ja pian huomasimme olevamme yhtä hyvällä tuulella ja emme voineet välttää juhlimista. Koska kaikki diskot olivat hyvin houkuttelevia, valinta oli vaikea. Sisäänpääsymaksua ei ollut eikä missään kysytty henkilöllisyystodistuksia. Siksipä oli helppo siirtyä diskosta diskoon. Ulkomaalaisten, maahantuotujen juomien hinnat olivat samat kuin kotimaassa, mutta paikalliset juomat olivat halvempia.
Kaikki diskot sulkevat klo 03.00. Tämän jälkeen on tarjolla ilmainen bussikyyti kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan, vieläkin suurempaan diskoon. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt niin suurta diskoa. Kaikkialla on marmoria ja siellä on myös uima-allas. Kaikki on ulkotiloissa, paitsi tanssilattia, joka oli rakennettu kreikkalaisen temppelin tyyliin pylväikköineen kaikkineen. Kokemus oli erittäin vaikuttava.
Koska olimme hyvin vaikuttuneita Turkista ja turkkilaisesta vieraanvaraisuudesta, matkustimme kevätlomalla uudelleen Alanyaan. Koska viime kertakin oli menestys, kävimme nytkin ulkona yöelämässä. Ihmisiä ei ollut liikkeellä yhtä paljon kuin kesällä, mutta meillä oli silti avian yhtä hauskaa. Niinpä olemme tänäkin kesänä päättäneet lähteä uudelleen Alanyaan ja varmasti tulemme lähtemään jälleen ulos yöelämään.