Atatürk kutsuttiin vierailemaan Alanyaan jo vuonna 1930, kun hän oli virallisella matkallaan Aspendoksessa. Hän otti kutsun vastaan, ja lupasi saapua lähitulevaisuudessa. Atatürk piti matkustamisesta, ja reissasi vapaa-ajallaan ympäri maata.
Atatürk kutsuttiin vierailemaan Alanyaan jo vuonna 1930, kun hän oli virallisella matkallaan Aspendoksessa. Hän otti kutsun vastaan, ja lupasi saapua lähitulevaisuudessa. Atatürk piti matkustamisesta, ja reissasi vapaa-ajallaan ympäri maata. Ollessaan purjehdusmatkalla Välimerellä vuonna 1933, hän sai telegrammin Gülcemalnimiselle laivalleen. Se oli lähetetty Alaiyesta, joka on Alanyan entinen nimi. Morsetusvirheen vuoksi kaupungin nimi oli kääntynyt Alanyaksi. Telegrammin luettuaan Atatürkin kerrotaan kysyneen: Voinko muuttaa kaupungin nimen Alanyaksi, se kuulostaa hyvältä nimeltä? Olkoon kaupunki tulevaisuudessa Alanya. Kaksi vuotta myöhemmin Atatürk oli laivastonsa hävittäjän kannella, kun hän pyysi suuntaamaan laivan kurssin kohti Alanyaa. Oli aika täyttää vuosia sitten annettu lupaus.
Aikaisin helmikuun 18. päivän aamuna vuonna 1935, päivää suunniteltua aikaisemmin, laiva ankkuroi Alanyan satamaan ja Atatürk nousi maihin.
Aikaisesta saapumisesta johtuen virallinen tervetulokomitea ei ollut presidenttiä vastaanottamassa, mutta paikalla ollut sotilas tunnisti Atatürkin, ja varsin pian myös virallinen protokolla kiirehti paikalle.
Hetken levättyään, siistiydyttyään ja nautittuaan kunnon aamiaisen, Atatürk käveli kaupungin kaduilla kuunnellen ihmisten kuulumisia. Mistä sinä olet kotoisin? hän kysyi yhdeltä. Alaiyestä, kuului vastaus. Ei, paikan nimi on nyt Alanya, Atatürk vastasi.
Eräs vastaantulija oli pukeutunut villatakkiin ja Atatürk kysyi häneltä, oliko hän neulonut sen itse. Kun kutoja nyökkäsi vastaukseksi, Atatürk taputti häntä olkapäälle ja sanoi: Hienoa, erittäin hienoa.
Kun Atatürk myöhemmin aamulla oli lähdössä Alanyasta, eras kalastaja toi Atatürkin laivan miehistölle kaksi laatikkoa mandariineja.
Mistä nämä ovat kotoisin? Atatürk kysyi. Kalastaja vastasi: Omasta puutarhastamme, kenraali, omasta puutarhastamme.
Tosiasiassa mandariinit eivät olleet kalastajan omia, mutta hedelmien oikea omistaja ja muut alanyalaiset eivät moisesta lipsahduksesta pahastuneet. Olihan pääasia, että Atatürk miehistöineen sai lahjaksi laatikollisen alanyalaisia mandariineja.
Pian vierailun jälkeen alanyalaiset lähettivät Atatürkille telegrammin, jossa he kiittivät lyhyestä vierailusta.
Atatürk vastasi: Olin syvästi liikuttunut ystävällisyydestänne ja ilostanne, jonka lyhyt vierailuni Alanyassa tarjosi. Vaikka vierailuni oli hyvin lyhyt, minulla ei ole syytä uskoa muuta ja minusta tuntui ettei minun tarvitsekaan viipyä pidempään. Haluan jälleen toivottaa parhaimmat terveiseni kaikille Alanyan asukkaille. K. Atatürk.
Talo, jossa Atatürk asui, on nykyisin pieni museo. Siellä on esillä valokuvia ja muutamia Atatürkin henkilökohtaisia tavaroita.