Matka Alanyaan

Matkalla Alanyaan alan keskustella nuoren miehen kanssa. Hän on kotoisin Turkin suurimmasta kaupungista, Istanbulista, mutta hän näyttä hyvin skandinaaviselta. Hän kertoo olevansa opiskelija, lukevansa matkaoppaaksi.
Hän kysyy minulta, mitä mina teen ja kerron hänelle niin kuin asia on: Olen kirjailija.
- Se on minun suurin unelmani, hän kertoo. Kirjailija minäkin haluan olla…
Vaihdamme kokemuksia, kerromme maistamme, ihmisistämme ja kulttureistamme.
Turkilla on kiehtova historia, hän sanoo. Mutta kirjailijoita ei juurikaan arvosteta.
Tämän minä luonnollisesti jo tiesinkin. Maanpaossa elävistä tai halveksituista kirjailijoista on lukuisia esimerkkejä. Yasar Kemal, Fakir Baykurt, Nazim Hikmet. Kaikki kirjailijoita, jotka eivät ole välttäneet Turkin olojen kritisointia.

***

Mutta minä olen tullut turkkiin matkailijana, tarkoituksenani nauttia kesästä, jota ei Ruotsissa tänä vuonna tullutkaan. Saan nyt sen kaiken takaisin: 40 astetta varjossa ja yli 50 auringossa.
Bussin liukuessa minulle tuntemattomassa maisemassa juon paljon vettä.
Ohitamme puuvillapeltoja ja pieniä myyntikojuja. Pellot ovat auringonpolltamia ja kuivia. Taloja, jotka eivät ole koskaan valmistuneet, on hajallaan siellä täällä. Minusta tulee jälleen kirjailija.
Mutta nyt kun sinä haluat kirjailijaksi, minä sanon. Kuinka moni itse asiassa kykenee lukemaan kirjat, jotka aiot kirjoittaa?
- Ei kovinkaan monet, hän vastaa ja näyttää yllättäen huolestuneelta.

***

Hotellini vieressä on myyntikoju, kioski, jonka omistajan ja hänen perheensä opin nopeasti tuntemaan.
- En ole käynyt koulu montaakaan vuotta, hän sanoo. Kiosk ion meidän koulumme. Opimme tässä monia asioita, esimerkiksi monia kieliä. Monia saksalaisia ja ruotsalaisia tulee Alanyaan
Keskustelumme on sekoitus englantia, saksaa ja ruotsia, ja mies antaa monia esimerkkejä itseopitusta ruotsin kielestään.
Hei. Kuinka voit? Kiitos paljon. Tervetuloa uudelleen…
Monia kertoja minulle tarjotaan omenateetä. Se on lämmintä, ellei todella kuumaa – mutta maukasta. Minä kiitän ja otan teen vastaan. Kieltäytyminen olisi epäkohteliasta.

***

Saapuminen Malmöstä Alanyaan on shokki.
Pelkästään kuumuus lähes näännyttää sinut – ainakin ennen kuin siihen tottuu.Myös katua ylittäessäsi otat riskin henkesi menettämisestä. Kuljettajat ajavat ääriräjoilla ja jalka kaasuolkimella lähes kaiken aikaa. Matkailijoilla täytyy olla lähes siivet jaloissansa.
Melu on korvia huumaavaa niin päivällä kuin yölläkin. Katsastusmies voisi tienata täällä paljon rahaa. Monillakaan ei ole äänenvaimentimia autoissaan ja autojen kunto vaihtelee valtavasti. Nopeusrajoitukset ovat olemassa vain paperilla. Liikennevaloja ja suojateitä näkee harvoin.
Ihmiset ovat kuitenkin pääasiassa ystävällisiä ja avuliaita. Joskus ehkä jopa liian avuliaita. Ruotsalaiselle kaikki ravintoloiden ulkopuolella sesoskelevat tarjoilijat, jotak yrittävät saada syömään ravintolassaan, voivat olla hieman liikaa. Puhumattakaan kauppiaista, jotka yrittävät huudoillaan olla muita kauppiaita äänekkäämpiä.
— Bitte schön! Kaufen! Where do you come from?
— Sweden.
En ikinä totu tinkimiseen. Mutta ellet tingi hinnoista, joudut maksamaan paljon enemmän kuin olisi tarpeellista.

***

Eräänä iltana otamme taksin takaisin hotellillemme ja kuljettaja on utelias mies haluten tietää mistä olemme kotoisin.
— Ruotsi, hän sanoo ja näyttää hämmentyneeltä.
Skandinavia, minä sanon sitten, Tiedäthän: Tanska, Norja, Ruotsi… Maan pääkaupunki on Tukholma.
- Mikä kaupunki on sitten sinua lähimpänä?
- Umeå, minä sanon.
Ylklättäen mies alkaa puhua ruotsia. Hän osaa vain muutamia sanoja, mutta poian paljastuu, että hän on naimisissa ruotsalaisen tytön kanssa, joka on nyt Tukholmassa jossa hän synnyttää pian heidän yhteisen lapsensa. Hän tapasi tytön kun tämä oli lomalla Alanyassa ja hän odottaa nyt lupaa muuttaa perheensä luokse Ruotsiin. Ulkomaalaisvirasto ei ole kuitenkaan vielä antanut hänelle tuota kauan kaivattua paperia.
- Haluan työskennellä tietokoneiden parissa tai jotain vastaavaa, hän sanoo, ja minä en halua pilata hänen unelmaansa kertomalla alan laajasta työttömyydestä.

***

Tutustuminen vieraaseen maahan on hauskaa. Moni asia on toisin. Monissa asioissa huomaa, kuinka hyvin asiat ovat meillä Ruotsissa. Hotellimme ulkopuolella ohitamme miehen ja hänen poikansa. He vetävät perässään kärryä. Molemmat ovat likaisia ja huonosti puettuja. He pysähtyvät roskasäiliölle ja alkavat etsiä tyhjiä tölkkejä. He löytävät niitä paljon, mikä ei ole ollenkaan outoa, kun ajattelee matkailijoita, joilla tuntuu aina olevan jotain juotavaa kädessään.
Lähellä lapset leikkivät tyhjillä pahvilaatikoilla. He laittavat laatikoihin hiekkaa ja vetävät niitä narussa ympäriinstä. Ne ovat heidän lelujaan.
Rannalla ruotsalaiset ja muut dollarituristit leikkivät ja kärventävät itseään auringossa.

***

Ilta on kiehtova. Istun parvekkeella huoneistohotellimme viidennessä kerroksessa ja katselen kaupunkia. Alapuolellamme on uima-allas, jossa olemme viilentäneet itseämme kun olemme saaneet tarpeeksemme merestä. Kaikkialle minne katsonkaan, leviävät talot. Hotellit ja tavalliset kodit. Katoilla on vesitynnyreitä, aurinkokennoja ja tv-antenneja. Useasti illan aikana valot talojen ikkunoissa sammuvat. Lamput välkkyvät ja tulee täysin pimeää. Sähkökatkokset ovat jokapäiväistä elämää. Sähköverkko ei pysy vauhdissa mukana. Nelivuotiaalla tyttärellämme on jo taskulamppu kädessään ja hän sanoo:
- Kohta tulee katkos…
Mutta on jotain mitä emme koskaan näe, nimittäin rikoksia. Poliisit partioivat laukaisuvalmiiden aseiden kanssa, mutta niitä ei koskaan tarvita. Kukaan ei tunnu olevan humalassa tai väkivaltainen. Ehkä se kaikki on hikoiltu pois tässä helteessä?

***

Olemme viettäneen viikon Turkissa. Meillä on ollut monia kokemuksia ja olemme alkaneet tottua kuumuuteenh. Kuitenkin viimeisenä iltana kaipaamme jo Ruotsiin ja normaaleihin lämpötiloihin. Menemme nukkumaan aikaisin, mutta emme voi nukkua. Heti puolenyön jälkeen meidän täytyy lähteä.
Kun olemme lopulta takaisin Ruotsissa ja astumme ulos koneesta, tyttäremme kääntyy äitään kohti ja sanoo:
- Äiti, tuuli on kylmää! Ihanaa!……
Sinä iltana hän makaa sängyssään kotona ja taputtaa käsiään innoissaan ennen kuin nukahtaa. Hänen ei tarvitse miettiä enää kuumuutta. Turkki on kaukana, kaukana. Ja jossain siellä, on nuori mies, joka unelmoi ryhtyvänsä kirjailijaksi…

---