Alanyasta on aina tehty kauppaa naapurimaihin, ja kauemmaskin. Kauppalaivat Egyptiin ja Kyprokselle lastattiin täyteen puutavaraa, seesamin siemeniä, papuja, pähkinöitä ja hedelmiä. Takaisin tulleessaan ne toivat suolaa, saippuaa, öljyä
Alanyasta on aina tehty kauppaa naapurimaihin, ja kauemmaskin. Kauppalaivat Egyptiin ja Kyprokselle lastattiin täyteen puutavaraa, seesamin siemeniä, papuja, pähkinöitä ja hedelmiä. Takaisin tulleessaan ne toivat suolaa, saippuaa, öljyä ja erilaisia matkamuistoja kaukaisilta mailta. Kapteeni Serifali Ahmet Agan kauppalaiva palasi kauppamatkaltaan Egyptistä lastissaan eksoottisia tuliaisia. Hän oli napannut paikallisesta bazaarista isolehtisen banaanipuuntaimen, jolla suunnitteli sulostuttavansa puutarhaansa.
Kun banaanipuu alkoi kasvattaa hedelmiään, kapteeni kielsi perhettään koskemasta niihin. Nehän saattoivat olla myrkyllisiä.
Keräämättä jätetyt banaanit kypsyivät ja alkoivat lopulta tipahdella puusta alas. Makeat herkut keräsivät ympärilleen valtavat määrät muurahaisia ja muita hyönteisiä.Tämän nähtyään kapteenin taloudenhoitaja ymmärsi, etteivät eksoottiset hedelmät olleet ensinkään vaarallisia. Hän maistoi hedelmää ja ihastui ikihyviksi. Tämän jälkeen kapteenin perheessä tarjoiltiin usein jälkiruokana makeita banaaneja.
Alanyan alue ja Välimeren rannikko ovat ainoita banaanialueita Turkissa. Suotuisa alue on noin 200 kilometrin pituinen kaistale Manavgatista Alanyaan ja Anamuriin asti.
Banaani on erityisen herkkä hedelmäpuu ja vaatii kasvaakseen runsaasti kastelua ja miedon ilmaston. Talven saapuessa banaaniviljelmät suojataan kasvihuoneilla. Yhdestä puusta saadaan vuoden aikana kaksikin satoa. Banaanipuu pystyy tuottamaan jopa 75 kiloa hedelmiä satokauden aikana.
Turkkilaiset banaanit ovat hieman pienempiä ja makeampia kuin supermarketeissa näkemämme. Turkissa tuotetaan vuodessa jopa 40 000 tonnia banaaneja. Se ei kuitenkaan riitä edes kotimarkkinoiden tarpeisiin, joten vientiin asti turkkilaiset banaanit eivät ehdi.